ELOLLA VAPAAEHTOISTYÖNTEKIJÄNÄ

Sain ensimmäisen kerran tutustua erityislapsiin ollessani päiväkodilla avustajana erityislapsiryhmässä. Ensimmäinen ajatus oli, että näitä palleroisia saa halia ja paijata enemmän kun muiden ryhmien lapsia. Tämä toiveeni ihan ymmärrettävistä syistä osoittautui turhaksi toiveajatteluksi. ”Vain kerran päivään saatte istua sylikkäin halimassa”, tuli käsky ja käskyähän piti noudattaa.  Lapsi ei kehity jatkuvalla halimisella.

Huomasin ELOn esitteen, jossa oli ilmoitus ADHD perheiden vanhemmille tarkoitetusta tapaamisesta Perheidentalolla.  Mukana oli myöskin aikuisia, joilla on jo lapsena todettu ao. sairaus. Oli myöskin Kolpeneelta edustus ja muitakin alan asiantuntijoita. Ilta muodostui niin mielenkiintoiseksi, että halusin lähteä mukaan tähän toimintaan. Tähän kun vielä lisätään rakkauteni lapsia kohtaan sekä auttamisen haluni, oli paketti valmis. Aina kun tämän paketin avaa – saa niin hyvän mielen.

Asia mistä olen kovasti huolestunut, on perheiden arjessa selviytymisestä. ELO tarjoaa vanhemmille vertaistukea, jonka olen todennut tärkeäksi perheille. Myöskin kokemuspuhujat tapaamisissa ovat kerrassaan kultaakin kalliimpia. Aivan mahtavia ja toivoa antavia tarinoita on kuultu.

Olen saanut olla myöskin erilaisilla retkillä mukana avustajana. Muutamia kohokohtia haluan mainita. Duudson Parkissa sain houkuteltua yhden lapsen ajamaan minun kanssani polkuautoilla. Jalat kiljuivat tuskasta, kun auto olikin raskas polkea. Ei haitannut, kun hauskaa oli meillä molemmilla. Pelasin myöskin sählyä poikien kanssa. Hiki lensi, mutta ei voinut lopettaa hauskuuden vuoksi. Tätä lisää mummolle. Myöskin Saariselän reissu oli paljon antava. Sielläkin sain kokea niin mieleenpainuvan keskusteluhetken lapsen kanssa. Jo tuokin, että saat käydä oikeassa Lapissa, on jo elämys minulle. Levillä tulevaisuuden ideointi, ihan huikeaa on tulossa.

Olen saanut olla myös ELOn järjestämässä viittomakielen ”alkeisopetuksessa”. Sain siellä oppia myöskin, ettei välttämättä tarvitse osata viittomakieleltä, vaan voi käyttää ihan kehonkieltä, ilmeitä, ääntä jne..

Lapsilta saa ne kauneimmat kiitokset. Rakastan jutella lasten kanssa ja lapsetkin tuntuvat nauttivan näistä jutusteluhetkistä. Lapsen kasvoista paistaa kiitos, vaikka ehtisit vain pienenkin hetken pysähtyä huomioimaan lasta, ilman mitään kiirettä. ELOn vapaaehtoistyöntekijänä uskon saavani näitä kokemuksia lisää.

ELOn henkilökunta on myös hauskaa porukkaa. Juttu luistaa, ideat lentää ja karkki maistuu.

Minulla itselläni ei ole ainakaan vielä lapsenlapsia, joten ELOlla mummoilu korvaa tätä puutetta elämässäni kerrassaan ihanasti.

Toivoisin kovasti lisää mukaan meitä vapaaehtoistyöntekijöitä.

ELOn toiminta luo erityislapsiperheille toivoa tulevaisuudesta.

Jos minä joskus halkean, halkean innostuksesta.

Lämmöllä!
Sirkka