Koulukiertue – Neurokirjon tietoisuuden lisääminen
Kuulimme vanhemmilta, että heidän neurokirjon lastensa tarvitsemat tukitoimet ja mukautukset vaihtelevat kouluissa. Mietimme miten voimme hakkeen avulla auttaa, ja siitä syntyi ajatus koulukiertueesta Kemijärven ja Rovaniemen peruskouluihin.
Valitsimme koulukiertueen toteutustavaksi koska koulun henkilökunnalle on haasteellista osallistua koulutuksiin ja muihin tapahtumiin, jotka tapahtuvat koulun ulkopuolella. Kiertueen tavoitteena oli lisätä koulun henkilökunnan tietoisuutta neurokirjosta ja kohtaamisesta. Koulujen henkilökunnalla ei ole aina mahdollisuutta saada ajantasaista tietoa mitä neurokirjon-maailmassa tapahtuu ja uutta tietoa tulee jatkuvasti, jonka takia voi helposti tipahtaa kärryiltä.
Kiertueella meidän työntekijöidemme lisäksi jokaisessa koulussa oli mukana Erityislasten Omaisilta ELO ry:ltä kokemusasiantuntijaa kertomassa omista koulukokemuksistaan, näkemyksistään ja vastaamassa henkilökunnan kysymyksiin. Kiertueella mukana olleet ELO:n kolme kokemusasiantuntijat ovat autisminkirjolla (yhdellä on kaksoisdiagnoosi).
Koulukiertueen ensimmäinen kouluvierailu tapahtui Ounasrinteen koululla.
Koulukiertueen toteutus ja tavoitteet
Koulukiertueemme missio oli tehdä neurokirjon oppilaat näkyväksi, lisätä tietoisuutta ja korostaa kohtaamisen merkitystä koulumaailmassa. Toisena tavoitteenamme oli tehdä kokemusasiantuntijoiden toiminta, nimi ja kasvot tutuiksi, jotta koulut voivat hyödyntää heitä helpommin jatkossa, esimerkiksi - vanhempainilloissa, oppitunneilla tai vaikka koulun ja kodin päivässä. Kokemustoimijoita hyödynnetään vielä varsin vähän ja mukanamme olleet puhujat toivovatkin saavansa enemmän keikkoja.
Koulukiertueen vierailulle varattiin noin tunti ja ajankohta liitettiin henkilökunnan palaveriin tai ys-ajalle, jolloin oppilaita ei ollut koululla. Aluksi kerroimme lyhyesti hankkeestamme, minkä jälkeen esitimme Tiina Tauriaisen puheviestinnän kurssilla tekemän YouTube-videon, jossa tehtävänä oli ”Mitä haluat opettaa kurssikavereillesi?”.
Video pohjautuu Lasten ja Nuorten Tunnetaito-ohjaajan koulutuksen koulutuspäivän sisältöön. Videon taustalla oleva käsimalli on lastenpsykiatri Daniel Siegelin kehittämä, Tiina kutsuu tätä käsimallia Tunnekädeksi.
Tiina Tauriainen on neurokirjon-lasten äiti ja moniosaaja lasten ja nuorten hyvinvoinnin alalla. Hän on ammatiltaan fysioterapeutti (AMK), koulunkäynnin ohjaaja sekä lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja. Tällä hetkellä Tiina opiskelee luokanopettajaksi ja aikoo hakea erityisopettajan koulutukseen.
Linkki videoon:
Videolla halusimme herättää ajatuksia ja pilotoida, olisiko aiheesta kiinnostusta koulun puolella ja kannattaisiko sitä jatkojalostaa.
Kuva otettu Alakorkalon kouluvierailulta.
Suurimman osan ajasta varasimme kokemusasiantuntijoiden puheenvuorolle. Heidän kokemustensa lisäksi kävimme läpi kuormituskupin täyttymistä, melttareita (ylikuormittumisesta syntyvä tunneromahdus) ja maskaamista (piirteistön peittämisestä) sekä kuvakommunikaatiovihkon käyttöä. Yhdellä kokemusasiantuntijalla oli mukanaan oma tekemä kuvakommunikaatiovihko.
Linkki kuvakommunikaatio-vihkon esittelyyn:
Kommunikaatio
-
kansio
@hopeakiekura on askarrellut itselleen sopivat ja henkilökohtaiset kommunikointikortit pikkuruisiin kansiin, joissa tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi. Kommunikaatiokansion kantaminen mukana on helppoa ja sitä voi muokata omannäköiseksi lisäämällä uusia kortteja tai muokkaamalla niitä tarpeen mukaan.
Koulukiertueella annoimme jokaiselle koululle Kanta-Hämeen tekemän upean nepsy-kansion. Kansio sisältää tietoa neurokirjosta ja tarjoaa vinkkejä tuen rakentamiseen. Kansio on saatavilla myös PDF-tiedostona, mutta halusimme jakaa konkreettisena kansiona kouluille, sillä monesti hyvät materiaalit hukkuvat tiedostojen syövereihin ja unohtuvat.
Kansio löytyy PDF-tiedostona ja sen voi ladata ilmaiseksi täältä:
Lisäksi Kanta-Häme on tehnyt nepsy-koulukansiosta videon, jonka linkki löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=nd71zviW1cc
Kansion väliin laitoimme myös Autismiliiton tekemän autismikirjon lapsi kouluiässä -oppaan:
https://autismiliitto.fi/wp-content/uploads/2021/11/Saavutettava-Autismikirjon-lapsi-kouluiaassa.pdf
Nepsykansiot näppärästi kasaan!
Kokemusasiantuntijoiden rooli
”Syynä siihen, miksi aloin tehdä kokemusasiantuntijoiden puhekeikkoja, on se, että olisin itse koululaisena tai yläkoulussa kaivannut kohtaavani neurovähemmistöön kuuluvia henkilöitä ja kuulla heidän tarinansa. Olisi ollut joku, joka ymmärtäisi minun kokemuksiani ja haasteitani. Tuntea, etten ole kylän yksinäinen outolintu, vaan että meitä on muitakin ja meille käy hyvin. Vertaiset ymmärtävät toistensa kokemuksia ja haasteita paremmin kuin kukaan muu, koska he ovat itse käyneet läpi samankaltaisia tilanteita.”
-Essi
Halusimme antaa puheenvuoron henkilöille, joilla on omakohtaista kokemusta koulupolulla kulkemisesta neurokirjon oppilaana. Siksi kutsuimme Erityislasten Omaisten ELO ry:ltä kolme kokemusasiantuntijaa koulukiertueemme tähdiksi.
Koulukiertueemme merkittävin osuus tulivat olemaan kokemusasiantuntijoiden koulupolku-tarinat. Ne ovat aitoja ja todellisia, mikä tekee niistä helpommin lähestyttäviä ja merkityksellisempiä kuulijoille. Ajatuksena on, että kuulija voi paremmin samaistua ja ymmärtää käsiteltävää aihetta kuullessaan toisen ihmisen henkilökohtaisen tarinan. Heidän kokemukset täydentävät arvokkaalla tavalla teoriatietoa – kirjat eivät kerro kaikkea ja antavat sellaista tietoa, jota ei muualta kuule. Kokemusasiantuntijoiden tarinoissa sisältyy konkreettisia esimerkkejä siitä, miten tietyt päätökset tai toimet vaikuttavat todellisessa elämässä.
Opettaja on lapselle vanhempien jälkeen yksi merkittävimmistä henkilöistä. Opettaja ja oppilas kulkevat yhdessä monta vuotta, mutta tämä side katkeaa viimeistään silloin, kun oppilas valmistuu peruskoulusta. Monet opettajat eivät tiedä, miten oppilaalle käy peruskoulun jälkeen… Tämän vuoksi kokemusasiantuntijoiden vierailu kouluissa oli erityisen arvokasta, sillä se tarjosi koulun henkilökunnalle tietoa oppilaiden mahdollisista jatkopoluista ja siitä, mitkä asiat peruskoulussa ovat antaneet vahvan pohjan heidän tulevaisuudelleen.
Tärkeintä olisi, että kokemusasiantuntijoiden esitykset johtaisivat avoimempaan ilmapiiriin, jossa syntyisi koulunhenkilökunnan ja kokemusasiantuntijoiden kesken rakentavaa keskustelua. Mahdollisuuden kysyä vinkkejä!
Erityislasten omaisten ELO ry:n kokemustoimijoita voi tilata ja tiedustella osoitteesta: petteri@erityislastenomaiset.fi.
Kokemusasiantuntijoiden kokemukset koulukiertueelta
”Suoritin peruskoulun ilman neurokirjon diagnoosia tai ymmärrystä siitä, etten ollut neurotyypillinen oppilas. Aloin masentua hyvin nuorena ja koulussa ilmenneet ongelmani liitettiin automaattisesti traumaan, josta opettajat olivat tietoisia. Heidän mielestään se varmaan selitti tarpeeksi ja uskon, että siksi muut tuen tarpeeni jäivät huomiotta. Mielenterveysongelmat ovat erityisesti diagnosoimattomilla autisteilla hyvin tyypillisiä. Onneksi sain aikuisiällä lopulta autismikirjon diagnoosin ja lisäksi ADHD-diagnoosin. Oikeiden diagnoosien avulla olen saanut tarvitsemaani tukea ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Kuten sanotaan, 'Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.'
Koulukiertueella oli hienoa päästä kertomaan entiselle koululleni omista kokemuksistani koululaisena, vaikka se vähän jännittikin. Mukana oli nimittäin entisiä opettajiani. Puheenvuoroni lopuksi he tulivat vielä erikseen juttelemaan kanssani ja olivat hieman yllättyneitä neurokirjon haasteistani, sillä he eivät olleet nähneet niitä. Pärjäsin tarpeeksi hyvin koulussa.
Koulun henkilökunta ei välttämättä huomaa, kuinka paljon oppilaat saattavat sinnitellä ja piilotella piirteistöään taitavasti koulupäivän aikana, mikä voi johtaa kotona purkautuviin tunneromahduksiin. Maskatessani pyrin keskittymään siihen, että käyttäytymiseni ja kommunikointitapani sopivat ympäristöön: otan katsekontaktia ja jatkan toimimista, vaikka olisin jo täysin uupunut. Vasta kotona pääsen purkamaan kuormitusta. Kotona olen saanut tunteja kestäviä meltdowneja ylikuormittumisesta.”
- Essi
“Oikeiden diagnoosien avulla olen saanut tarvitsemaani tukea ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Kuten sanotaan, Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.”
- Essi
”Kun Nepparihanke kysyi minua mukaan koulukiertueeseen, vastausta ei tarvinnut miettiä kuin sekunnin: 'kyllä'. Koulujen henkilökunnalle tiedottaminen houkutti erityisesti siksi, että pidän koulutusta tärkeänä, arvostan kouluissa työskenteleviä. Olen diagnosoitu kouluikäisenä ja sen tähden minun käymät koulut ovat tukeneet minua, vaikka elettiin 90-lukua.
Yleisö oli mukana, mikä on itselleni tärkeää, koska on helpompi kertoa jotain, kun tietää mitä toinen haluaa kuulla. Haluan mainita sen, että valitettavasti koulukiertueen aikana elämäntilanteeni oli melko stressaavaa Arctic Priden järjestelyiden ja muiden vapaaehtoishommien takia. Siitä huolimatta ne pystyin hetkeksi unohtamaan ne esityksen ajaksi.
Tämän kerron siksi, että kun tärkeän aiheen yhdistää mieluisaan ilmaisutapaan, se puhdistaa henkisesti. Kokemusasiantuntijuus ei ole mielestäni pelkkä velvollisuus, vaan myös eheyttävä lähde. Varmuuden vuoksi kirjoitettakoon, että nyt on helpompaa.
Kouluilta on tullut positiivista palautetta ja uskon heillä olevan tarvetta käytännönläheisille tiedotuksille.”
- Niki
“Kun tärkeän aiheen yhdistää mieluisaan ilmaisutapaan, se puhdistaa henkisesti. Kokemusasiantuntijuus ei ole mielestäni pelkkä velvollisuus, vaan myös eheyttävä lähde.”
- Niki
”Kun kuulin, että pääsin osaksi Neppari-hankkeen koulukiertuetta, se tuntui kuin joku olisi lukenut ajatukseni, sillä olin jo jonkin aikaa haaveillut siitä, että voisin jakaa ajatuksia ja kokemuksia koulupolustani, joka ei missään muodossa ole ollut se suoraviivaisin.
Jokaisessa koulussa vastaanotto oli todella lämmin ja minulla oli koko ajan turvallinen tunne siitä, että voin kertoa tarinaani. Neppari-hanke olivat suunnitelleet selkeän rungon jokaiselle kerralle, joten sekin helpotti, kun rytmi oli samanlainen. Halusin säilyttää puheenvuorojeni rentouden, joten päätin etten valmistaudu etukäteen vierailuihin tai suunnitellut mitä tulen kertomaan. Koin, että näin takaan, että jokainen vierailu olisi omanlaisensa – uniikki. Onneksi tein niin, sillä uskon, että se oli yksi syy, että omat puheenvuoroni onnistuivat hyvin ja uskon sen jättäneen hyvän jäljen kuulijoiden mieleen. Tärkeää oli saada myös palautetta puheenvuorojen jälkeen koulunhenkilökunnalta ja hanketyöntekijöiltä. Päätöskeikka oli yhteinen kahden muun puhujan kanssa hallinnonalan henkilöille.
Tämä kiertue ei ollut siis mikään perinteinen kokemuspuheenvuoro, sillä ymmärsin miten merkittävää, on mennä usealle koululle sekä hallinnon alan ihmisille vaikuttamaan omalla tarinallaan siihen, että tulevaisuudessa osattaisiin kohdata ja tukea paremmin autisminkirjon oppijoita. Tai siis toivon, että kaikkien meidän kolmen puhujamme puheista napattiin ne jutut mistä ottaa oppia. ”
-Paula
“Tämä kiertue ei ollut siis mikään perinteinen kokemuspuheen -vuoro, sillä ymmärsin miten merkittävää, on mennä usealle koululle sekä hallinnon alan ihmisille vaikuttamaan omalla tarinallaan siihen, että tulevaisuudessa osattaisiin kohdata ja tukea paremmin autisminkirjon oppijoita.”
- Paula
Pohdintaa
Koulukiertueella heräsi monia ajatuksia ja pohdintoja. Miten me, jotka työskentelemme lasten ja nuorten parissa, voimme parhaiten tukea yksittäisiä neurokirjon lapsia ja nuoria? Miten löydämme ne oikeat välineet, joiden avulla kohdata oppilaita paremmin ja millä tavoin voimme luoda myönteisiä koulu kokemuksia?
On ensisijaisen tärkeää kohdata oppilas, herättää hänessä motivaatiota ja sitouttaa hänet kouluun niin, että hän kokee kuuluvansa osaksi kouluyhteisöä. Kuvitellaan tilanne, jossa oppilas tuntee itsensä ulkopuoliseksi kouluyhteisössä, kokee olevansa huono eikä ole motivoitunut koulunkäynnistä. Tällöin koulupäivät voivat muodostua raskaaksi pakkopullaksi ja oppiminen kärsii merkittävästi. Onko kellekään helppoa oppia uutta, jos mielenkiinto tai motivaatio puuttuvat, itsetunto on matalalla ja on jo ylikuormittuneessa tilassa?
Koulukiertueella pohdimme, mitä koulu hyvinvoinnin ylläpitäminen kouluympäristössä edellyttää. Kasvaako koulun motivaatio siellä, missä oppilaat voivat ennustaa tulevia tapahtumia ja tilanteita? Kun päivän, viikon tai oppitunnin kulku on selvillä, lisääkö tämä turvallisuudentunnetta ja sujuvuutta koulupäivään? Selkeä rakenne ja struktuuri vähentävät stressiä ja kuormitusta, mikä hyödyttää kaikkia oppilaita. Kun meillä on selkeät tavoitteet ja odotukset, pystymme paremmin seuraamaan omaa oppimistamme. Erityisesti neurokirjon oppilaiden kanssa on tärkeää huomioida erilaiset oppimistarpeet ja -tyylit.
Ideaalitilanteessa koulu pystyisi joustamaan, tarjoamaan vaihtoehtoja ja sovittamaan opetuksen jokaisen oppilaan tarpeisiin. Joustavuus voisi ilmetä rytmityksessä, opiskeltavien asioiden jakamisessa tai mahdollisuutena liikkua luokkahuoneessa. Entäpä jos oppitunneille voisi sisällyttää rentouttavaa toimintaa tehtävien välissä? Tällainen lähestymistapa voisi auttaa oppilaita palauttamaan energiansa ja keskittymään uudelleen opeteltavaan asiaan. Toiminta voisi olla esimerkiksi stimulointilelujen käyttämistä, palapelin ratkomista, musiikin kuuntelua tai piirtämistä samalla kun opettaja lukee tarinaa.
Keskusteluissa korostui myös oppilaan ja aikuisen välisen vuorovaikutussuhteen merkitys. Mitä enemmän aikuiset panostavat aikaa oppilaaseen, tutustuvat häneen ja keskustelevat hänen kanssaan, sitä paremmin luodaan luottamussuhde, joka on avain oppilaan tukemiseen.
"Automatkalla kävimme keskustelua taustastani ja kun kerroin, että en ole ymmärtänyt miksi kaikki hokevat erityisyydestä, koska en koe olevani erityinen. Opettaja vastasi minulle lempeästi ja vilpittömästi, että 'Kyllä sinä olet erityinen, eikä siinä ole mitään hävettävää'. Tuntui kun joku olisi kaatanut lämmintä vettä päälleni, sillä se keskustelu muutti minua ja ajattelua suuresti."
- Paula
Vierailimme sympaattisessa pienessä Vikajärven kyläkoulussa, jossa on 29 oppilasta.
Puhuimme myös esteettömyydestä kouluympäristössä. Miten hyvä olisi oppia tunnistamaan ja vähentämään niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat kuormitusta oppilaille, sekä antaa välineitä, jotka ennaltaehkäisevät kuormituskupin täyttymistä. Esimerkiksi äänisuojaimet, sermit pulpetin eteen, mahdollisuus jäädä välitunnilla rauhalliseen tilaa lukemaan tai voisi pitää lippistä tai huppua päällä. Nämä voivat auttaa oppilasta keskittymään paremmin ja vähentämään aistikuormitusta.
Kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroissa korostui oppilaan omien vahvuuksien tunnistamisen merkitys. Kun näitä vahvuuksia tuetaan ja niitä vahvistetaan, ne voivat kantaa pitkälle tulevaisuuteen. On tärkeää luoda tilanteita, joissa oppilaat pääsevät käyttämään vahvuuksiaan ja tuoda esille omia kiinnostuksen kohteitaan. Parastahan on se, että kaikki hyötyvät näistä käytännöistä, olipa kyse sitten neurovähemmistöön kuuluvista oppilaista tai neurotyypillisitä oppilaista.
"Kun olin ykkösluokalla, ihastuin luokkalaiseeni ja halusin jotenkin osoittaa tunteeni häntä kohtaan. Onneksi löysin mummolasta muovisen ruusun ja romansseja lukeneena sekä TV:stä nähneenä ajattelin, että sellainen pitää antaa. Annoin sen eräällä tunnilla, sen kummemmin ajattelematta, muun luokan nähden. Eleeni ei saanut vastakaikua ja lisäksi se sai aikaan luokassa naururemakan, mikä tietenkin oli nolo kokemus. Opettajani kuitenkin sanoi minusta, että olen rohkea. En käsittänyt miksi, joten kysyin äidiltäni syytä siihen. Äitini sanoi hänen tarkoittaneen, että olin rohkea, koska uskalsin näyttää tunteeni koko luokan edessä. Meidän aikuisten sanat jäävät helposti lasten mieleen ja vielä aikuisiälle asti. Siksi on tärkeää olla tilannetajuinen, miettiä, mitä sanomme ja pyrkiä kannustavaan tyyliin. Toiseksi haluan kannustaa kaikkia, varsinkin tulevia sukupolvia, tunteiden avoimeen ilmaisuun. Tiedän kokemuksesta, että tunteiden jatkuva salailu johtaa vain kärsimykseen. Kolmanneksi haluan jakaa uskomustani, että todellinen rohkeus on sitä, että vaikka jokin asia pelottaa, sitä kohti mennään siitä huolimatta."
- Niki
Kokemus-asiantuntijamme yllätti positiivisesti esittämällä runon kouluvierailun aikana.
Suuret kiitokset spontaanista runoesityksestäsi koulukiertueella!
Se toi hienon ja henkilökohtaisen kosketuksen tilaisuuteen.
Yhteenveto
Kevään aikana olemme jalkautuneet yhdeksälle Rovaniemen peruskoululle ja Kemijärven koululle koulukiertueen tiimoilta. Ensi syksyllä koulukiertue jatkuu ja kokemusasiantuntijoita on pyydetty myös kertomaan oppilaille omaa tarinaansa.
Tämän lukuvuoden koulukiertueen päätteeksi saimme vierailla koulutus-, sivistys- ja hyvinvointipalvelun hallinnossakin koulukiertueen merkeissä. Kokemusasiantuntija kolmikkomme pääsivät vielä yhdessä jakamaan omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja ideoitaan siitä, kuinka kouluissa voisimme paremmin huomioida ja kohdata lapset ja nuoret, olivat he sitten neurotyypillisiä tai neurovähemmistöön kuuluvia. Tämä oli meidän kolmikollemme äärimmäisen tärkeää ja osoitus siitä, kuinka omalla tarinalla voi vaikuttaa.
Lopussa keskusteltiin siitä, miten voisimme entistä paremmin hyödyntää kokemustoimijoita kouluissa. Yksi kauniista ajatuksista oli se, että kouluissa toimivien koulunuoriso-ohjaajien tai koulustemppareiden kanssa voisi toimia yhteistyössä kokemustoimija eli nepsykummi. Nepsykummi olisi koulussa tukemassa erityisesti neurokirjon oppilaita, mutta olisi käytettävissä kaikkien koulun oppilaiden tukena.
Nepsykummi voisi tarjota tukea esimerkiksi koulutehtävissä, sosiaalisissa taidoissa, ajan- ja stressinhallinnassa, kuten hengitysharjoituksissa tai rentoutumistoiminnoissa. He voisivat myös kehittää konkreettisia keinoja arjen haasteiden voittamiseksi ja auttaa käyttämään erilaisia mukautuksia sekä apuvälineitä oppimisen ja kaveritaitojen helpottamiseksi.
Nepsykummit voisivat luoda kouluun rauhallisen tilan, joka voisi olla aistihuone, jossa oppilaat voivat laskea kuormitusta ja rauhoittua kesken koulupäivän. Aistihuone on turvallinen tila, joka auttaa käyttäjiä keskittymään, purkamaan aistikuormitustaan, säätämään mielialaa ja rentoutumaan. Huoneessa voi olla esimerkiksi pehmeää valaistusta, rauhoittavaa äänimaailmaa, erilaisia tekstuurimateriaaleja ja rentouttavia tuoksuja. Lisäksi siellä voi olla välineitä, jotka tarjoavat liikkeen stimulaatiota, sekä visuaalisia elementtejä rentoutumisen tueksi.
Nepsykummit voisivat olla osallisena ja tukea oppilaskunnan toimintaa ja järjestää koulun sisällä erilaisia ryhmätoimintoja ja tapahtumia, joissa huomioitaisiin myös neurokirjon oppilaat. Lisäksi he voisivat lisätä kouluyhteisön tietoisuutta neurokirjon erityispiirteistä järjestämällä esim. tiedotustilaisuuksia ja työpajoja kouluilla.
Nepsykummit voisivat vahvistaa kouluarkea tuomalla tukea ja positiivista ilmapiiriä, edistäen samalla koko kouluyhteisön inklusiivisuutta ja ymmärrystä. Nepsykummit yhdessä koulujen nuoriso-ohjaajien ja koulustemppareiden kanssa voisivat tavata nuoria yksilöllisesti ja ryhmissä, tarjoten henkilökohtaista tukea, ohjausta ja vertaistukea.
Laitetaanko tämä ajatusmyssyyn muhimaan? Tämän idean saa vapaasti varastaa ja parastaa, kannustamme siihen! Tämähän voisi olla loistava alku, vaikka uudelle hankkeelle!
Jos haluat tietää lisää koulukiertueestamme tai osallistua siihen, ota yhteyttä!
"Astun kohtia ovia, joita en pienenä meinannu jaksaa avata,
aikuisena ovi on helpompi, mutta muistoja ei aina helppoa tavata.
Lapset juoksevat pihalla reput heiluen,
olen menossa esiintymään opettajille sydän rinnassa rummuttaen.
Velvollisuus odottaa, en perääntyä saa,
en salailla enää haluakaan, menen kaikille autismista kertomaan.
Esitys onnistuu, osallistujien yhteistyö vahvistuu,
jaettua tietoa karttuu, aikanaan maailma parantuu.
Lähtiessäni on piha täynnä koululaisia, noita ihmeellisiä tulevaisuuksia.
En menneisyyden itseäni voi tavata, mut sentään heille voin kertoa,
ei yksin tarvi mahdollisuuksien ovia avata."
- Niki
Tämän lukuvuoden koulukiertueen päätteeksi saimme vierailla koulutus-, sivistys- ja hyvinvointipalvelun hallinnossakin koulukiertueen merkeissä.
Iso kiitos kuuluu tälle kolmikolle. Tätä koulukiertuetta ei olisi ollut ilman rohkeita kokemusasiantuntijoitamme.
Kiitos myös kouluille! Koulukiertue ei olisi onnistunut ilman ihania kouluja, jotka ottivat meidät vastaan.