KAHVIA JA KILOMETREJÄ

Edellisessä työssäni koulunkäynninohjaajana minulla oli mahdollisuus osallistua ELOn järjestämiin koulutuksiin. Koin koulutusten olevan hyödyllisiä ja sisällöltään monipuolisia, aina jäi jotain takataskuun työssä hyödynnettäväksi. Pääsin myös tutustumaan Kittilän ELOliikuntakerhoon ja Luovan toiminnan ELOkerhoon. ELO näyttäytyi sympaattisena yhdistyksenä, joka tarjoaa mukavia tapahtumia ja kohtaamismahdollisuuksia erityislapsiperheille. Erityisesti pidin siitä, että ELO toimii positiivisuuden kautta, mikä sopii minun arvomaailmaani varsin hyvin. Aluetyöntekijän paikka ehti olla parikin kertaa auki, ennen kuin ystävän vahvasta suosituksesta vihdoin päätin koettaa onneani.

Puolisen vuotta olen nyt ehtinyt harjoitella aluetyöntekijän työtä ja täytyy kyllä sanoa, että työ maistuu. Ensimmäistä kertaa sitten ammattikorkeakoulusta vuonna 2006 valmistuttuani olen ammattiani vastaavassa työssä ja ilokseni olen saanut huomata, että koulutuksen lisäksi eri aloilla kerätty työkokemus on tuonut reppuun paljon hyviä juttuja tässä työssä pärjäämiseen. Toki paljon uutta tämän myötä on päässyt myös oppimaan, mutta mikäpäs sen hauskempaa kuin haastaa itseään.

Aluetyöntekijän työssä on monia mielenkiintoisia ja hyviä ominaisuuksia. Työ on vaihtelevaa ja monipuolista, lisäksi ELOtiimi on täynnä A-luokan ammattilaisia ja hyviä tyyppejä. Parasta tässä työssä on kuitenkin perheiden kohtaaminen eri kunnissa. On mahtava päästä mahdollistamaan erityislapsiperheille mukavia hetkiä niin vertaistapaamisissa kuin erilaisissa kerhoissa tai tapahtumissa. Keskustelunaiheet eivät lopu kesken ja yhtä avoimesti keskustellaan niin haasteista kuin ilonpisaroistakin. Milloin on naurettu vedet silmissä, milloin on nieleskelty kyyneliä, milloin on poltettu suu nuotiomakkaralla ja milloin on silmät kimaltaen opittu uutta. Ja ennen kaikkea kahvia on keitetty ja juotu lukemattomia litroja.

Tulevia kahvilitroja odotellen!

Miia Lapinniemi
Aluetyöntekijä | Enontekiö, Muonio, Kittilä, Kolari ja Pello