Lisätty 28. lokakuuta 2016

Asperger ei kaada elämää! Lehtijuttu Luoteislapissa 20.10.2016 ELOn vapaaehtoisesta Paula Kivelästä

 

Paula Kivelä kertoi aspergerin oireyhtymästään kokemuspuhujana Erityislasten omaisten eli ELOn tilaisuudessa Kolarissa toissa keskiviikkona.

Mitä asperger on?
– Aspergerin oireyhtymä on autisminkirjoon kuuluva laaja-alainen kehityshäiriö. Diagnoosin saaneilla voi olla hyvin yksilölliset oireet. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden vaikeus sekä keskittymisvaikeudet. Asperger-henkilöillä voi olla erilaisia mielenkiinnonkohteita, joita voidaan pitää vahvuuteena.

Koska sait diagnoosin, mitä siitä seurasi?
– Olen saanut diagnoosin esikouluikäisenä. Lapsena minulla epäiltiin ensin dysfasiaa, koska puheen kehityksessä oli vaikeuksia. Monien tutkimuksien tuloksena todettiin Aspergerin oireyhtymä ja kuntoutus aloitettiin heti. Minun kohdalla kuntoutus tarkoitti toimintaterapiaa, puheterapiaa, fysioterapiaa. Sain myös päiväkotiin henkilökohtaisen avustajan, jonka avulla pystyin käymään esikoulua.
– Elämä on ollut melko vaihderikasta ja asian hyväksyminen on ollut joskus hankalaa, mutta nyt ajattelen, että elämä on parasta juuri tälläisenä.

Millaisia vaikeuksia sinulla on ollut?
– Aloitin koulutaipaleeni kuntoutusluokassa, josta siirryin kolmannella luokalla lähikouluun yleisopetuksen luokkaan. Koska matematiikka oli minulle hyvin haastavaa, kävin matematiikan tunneilla erityisopettajalla. Ala-asteella olin luonteeltani melko vilkas ja ristiriidoilta ei voitu välttyä, mutta minun onnekseni sain myös kavereita, joista muutama on jäänyt elämääni. Yläasteen suoritin kahdessa eri koulussa pienryhmäopetuksessa.

Millaiset tilanteet ovat sinulle vaikeita?
– Muutostilanteet voivat olla as-henkilöille hyvin vaikeita ja itsellekin tuotti haastetta sopeutua uuteen kouluun ja uusiin ihmisiin. Sain kuitenkin suoritettua peruskoulun melko kiitettävästi. Peruskoulun jälkeen kävin vuoden kestävän ammattistartin, jossa pohdin mikä olisi ammatillinen polkuni. Jo silloin haaveilin koulunkäynninohjaajan työstä, mutta monien miettimisien jälkeen pääsin opiskelemaan leipurikondiittoriksi erityisammattikouluun.

Miten tulit mukaan ELOn toimintaan?
– Valmistuin kaksi vuotta sitten ja muutin samana kesänä lapsuudenkodistani omaan asuntoon ja siitä lähti itsenäinen elämäni. Aloitin samana syksynä vapaaehtoistyöt ELO:lla, koska työllistyminen oli pelkkien työkokeiluiden varassa ja halusin tehdä jotain missä voisin omalla työpanoksellani tuottaa ilon ja onnistumisen hetkiä muille. Päätin myös, että leipominen muuttuisi harrastukseksi ja että haluan lähteä opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi. Pääsin kolmannella hakukerralla opiskelemaan Rovaniemelle koulunkäynninohjaajaksi. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä erityislasten ja nuorten parissa.

Millaista tukea olet saanut, mitä olisit kaivannut?
– Se, että kuntoutus aloitettiin lapsena on mahdollistanut ammatilliset opinnot ja itsenäisen elämän. Myös vapaaehtoistyö ELOlla on opettanut ja ELOn työntekijöiden ehdotuksesta olen alkanut pitämään kokemuspuhujatilaisuuksia. Koska olen luonteeltani melko avoin on ollut huvittavaa, kuinka jotkut ammattilaiset eivät usko, että minulla on asperger, kun olen asiasta maininnut.

Miten haluaisit kannustaa nuoria ja lapsia joilla on asperger?
– Elämä diagnoosin kanssa voi olla hyvin haasteellista, mutta on hyvä muistaa, että se ei kaada elämää, vaan saattaa tuoda mahtavia kokemuksia sekä mahdollisuuksia. Tällä haluan rohkaista saman diagnoosin saaneita lapsia ja nuoria.

Maija Muhonen

Julkaistu paikallislehti Luoteis-Lapissa 20.10.2016